"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

27.11.2010


Hiljalleen näyttönsä mustaavalla tietokoneellamme on sisuksissaan noin miljoona valokuvaa. Niin kuin ehkä useimmilla tietokoneilla. Valokuvia on myös kopioituna levyille ja albumirivien sisuksissa ihmisten kotona. Ja naisten päässä.
Valokuva jää naisen päähän varsinkin silloin, jos hän on yllättäen huomannut tuttavaperheen albumissa oman päänsä. Seuraavaksi hän pitää kuvaa järkyttävänä. Tai ehkä nainen pitää järkyttävänä sitä mainospipoa, jonka hän oli vetäissyt nopeasti päähänsä, kun lähdettiin viettämään iltaa notskille. Ilmeisesti turhan rennosti, sättii nainen itseään.
Yleensä jos porukkaa on mukana useampi kuin yksi, niin jollain sattuu olemaan räpsimisvikaa. Eikä nainen todellakaan huuda nuotion liekeissä: Otappas kuva mainospipostani nyt kun olen vetäissyt sen syvälle korvieni väliin! Älä niin kaukaa! Ota lähempää! Joten se joku ottaa sinusta luultavasti kuvan tietämättään kavalasti salaa, koska haluaa tallentaa koko joukon ja iloisen nuotioreissun muistoihinsa. Sitten tämä räpsimisvikainen laittaa kaiken ilman savun hajua ja nuotiota (eli ilman kaikkea sitä muuta rekvisiittaa, mistä ihmiset paremmin ymmärtää mainospipon olemassaolon) albumiinsa muiden ihmisten naurettavaksi. Ainakin naisen mielestä. Kuvaa ei harmillisesti myöskään voi nypätä tuttavaperheen albumista pois ja piilottaa äkkiä käsilaukkuun, koska kuvien iloista plaraamista odottaa seuraava jonossa kyljessä nyhjäten.
Voin kuvitella kärsimyksen. (Onneksi minulle ei ole käynyt näin.) Sillä suurin osa naisista kärsii, kun näkee mainospiponsa toisten valokuva-albumissa. Usein he myös kuvittelevat kuvat rumemmiksi, kuin muut ihmiset, joiden mielestä kuvat ovat ainoastaan hauskoja. Miehet taas selaavat albumin, näkevät mainospipopäänsä ja alkavat haaveilla uudesta notskireissusta. Ihania nuo miehet!

Mutta: Kuitenkin nämä tietokoneelle otetut miljoonat kuvat ovat täysin hallittavissa, toisin kuin muiden albumissa majaansa pitävät. On toki myös täysin muistettavissa kuuluuko tämä juhlakuva ja tätikuva, kampauskuva ja mekkokuva vuoteen -99 vai -09 ilman erillisiä merkintöjä. Tottakai. Naisista kun suuri osa tietää kuuluuko kampaus vuoteen -99 vai -09.
Eli siinä vastaus miksi sinä, nainen, teet teillä töitä valokuvien parissa:
Olet se muuntautumiskykyisempi sukupuoli.
Mutta jos teillä tekee mies töitä valokuvien parissa, niin voidaan keksiä toinen tarina.

Aloin poistamaan epäonnistuneimpia kuvia ja kampauksia ja ilmeitä.
Ihan turhaa. Kuka jaksaa? Silti tein niin.
näpy näpy
näpy näpy näpy
ihminen tekee paljon turhaa työtä
näpy näpy näpy
Pääsin takaperin selaamalla kuviin 6/2010, kunnes kyllästyin.
Vaikka kuinka näpytin hiirtä Vuorenpeikon tanssin tahtiin ja minuutista toiseen, näytti siltä ettei mitään tapahtunut. Tädit puolittain ummessa olevine silmineen eivät hävinneet, vaan sitkastelivat ja vitkastelivat.
Tätirules, suorastaan.

4 kommenttia:

  1. Heippa!

    Löysin vahingossa blogisi :) Liikaa luettavaa ja tutkittavaa näin siivouspäiväksi. Huoh, tarttuu luutuun.

    Anni

    VastaaPoista
  2. Heipsan! Ja kiva kuulla.:) Ja tuota tuota..täytyisi tästä ehkä itsekin välillä marssia siivoamaan. Vaikka tässä onkin niin mukavan lämmin penkki alla.

    VastaaPoista
  3. Heippa!
    Mahtava tää sun blogi! Ossaat kyllä hyvin kirjottaa :). Tykkään!

    VastaaPoista
  4. Moi Venla! Kiva ku löysit tänne!:) Oon alottanu rustaamaan blogia jo puol vuotta sitten, mut vasta viime aikoina oon tehny sitä enemmän "julkiseksi", ehkä siks ku nyt on niin mukava kuunella tota jouluradioo samalla ku kirjottaa..;)

    VastaaPoista