"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

27.7.2010

Tee jäähtyy kupissa pöydällä. Teen nimi on paratiisi. Paratiisitee. Vie hetkeksi lomaparatiisiin. Silmät puoliummessa haikailen hetken. Naisellisesti romantisoin. En osaa astua arkielämään, en vielä katsella muistilappuja tai kansioita. Tee on muuttunut keltaiseksi. Lokki Joonatan ja kirsikankannat, te teette kesästä täydellisen.
Käveleksin. Olen unohtanut kiireiset askeleet. Unohdun seisoksimaan. Mitähän se kiire taas olikaan ja meneminen meinasi. Muistan hyräilemisen, mukavan rallatuksen, jota tapahtuu noin vain töiden lomassa. Huomasithan sinäkin heinäkuun. Huomasithan kaiken saman minkä minä. Elokuu tulee kohta, sitten mikään ei ole syksystä kaukana. Empä omista haravaa. En marjasankkoa, enkä syksynsäveltä. Kultaakin paksulla maalilla. Kultaa kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti