Tämän kesän kesäloma koostuu pätkistä siellä sun täällä. Heinäkuussa en pitänyt lomaa koska oli niin hyvät ilmat, vaan pelkkiä pitkiä vapaita siellä sun täällä. Tähän kaikkeen oikeuttaa nykyinen työni, jota en tee normaalia viikkotuntimäärää. Kai se on jo näin reilun puolen vuoden jälkeen myönnettävä. No, kostan itselleni olematta lomalla kolmea viikkoa putkeen, kuten muut tekevät.

Eilen illalla kokeilin pitää villapaitaa päällä.

Sujui kohtalaisesti. Siinä kommentti siitä, että kesä sinä rakas katoat pian.

Tänään mun pitää kuulema lähteä mukaan salille. Salihörhöily loppui osaltani muistaakseni huhtikuun loppuun, koska toukokuun niiskutin. (Muistatte varmaan, koska muistutin asiasta alinomaan. Seuraavana toukokuuna jos niiskutan myönnän olevani jollekin puun pahukselle allerginen.) Nyt kesän paistatellessa viimeisiä viikkojaan voinen raahautua jo salille, koska ajattelin alkaa sen puuhan joka tapauksessa syksy syrjäisen tullen.

Te rakkaat, jotka omistatte haaleenvaaleen tahi tumman, neulotun tahi virkatun, oman tai varastetun, suuret tahi pienet korvanne paljastavan syysmyssyn:

MITEN PELASTETAAN ITTEMME SYKSYLTÄ?!

Nyyh. En pelkää vaan panikoin jo valmiiksi. No en sentään. No ehkä hiukan. Pelkään mieleni nyrjähtämistä vinoon, en niinkään ihania kynttilöitä ja tunnelmallisia pimeitä iltoja, villasukkia tai villakoiria. (Villakoiria voi majoittaa silloin mielensä mukaan, sillä ei pimeessä kukaan mitään nää kuitenkaa.)

Valitettavasti nyrjähtänyt kuva puuttuu.